Osa 1. Bikepacking-seikkailu Itämeren ympäri – 3200 km / 14 päivää.

Kesällä 2025 lähdin kaksiviikkoiselle yksinpyöräilyretkelle, jonka tavoitteena oli kiertää koko Itämeri. Matkaa kertyi yli 3200 kilometriä Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta. Ajoin maantiepyörällä, mukana oli bikepacking-varustus, majoituin teltassa ja kohtasin helteitä, rankkasateita, rajanylityksiä ja ääripitkiä ajopäiviä.

Toivon, että videolta välittyy pitkän matkan pyöräilyn fiilis, minimalistisen telttailun tunnelma ja Itämeren rannikon kauneus.

⛺️ Varustus: maantiepyörä, pienet bikepacking-laukut, teltta, makuupussi
📅 Kesto: 14 päivää
📍 Matkan pituus: 3200 km

0:00 Matkaan ja Tallinnaan
01:20 Latviaan
04:54 Liettuaan
11:30 Puolaan
14:19 Puolan liikennekulttuuri
14:45 Aurinkorannikolle
18:25 Karmea päivä
21:15 Päin tuntematonta pimeää!

Noilla mennään. Hyvää huomenta. Se on tosiaan pitkää kesää
2025 tässä alullansa. Ja täydennetään se viime kesän aloitettu
Itämerenkiertoteema. Silloinhan mie ajoin Pohjanlahden ympäri. Ni ajetaan nyt tuo loppu tuosta lätäköstä. Eli tänään Lappeenrannasta Helsinkiin
lautalle. Siitä sitten Baltian läpi. Puola, Saksa, Tanska. Sieltä Ruotsiin. Ruotsinlaivalla Tukholmasta
Helsinkiin. Sitten kotiin, kaksi viikkoa. Hyvää huomenta Tallinnan takametsistä. Ja ai miten hyvää metsää. Siis tuolla näkyy itseasiassa
talon ikkuna. Ja tossa näkyy teollisuushalli. Tuolla näkyy tie missä menee autoja. Eli ollaan ihan tässä asioiden äärellä. Mut nyt tästä jatkuu. Tänään pitäis porhaltaa Pärnuun. Eiköhän mennä siitä sitten Latviaan asti. Pieniä mutta asfaltoituja teitä etsimässä on ollut myös semmonen varoituslippu
ilmassa Että, kun en mie nyt niitä hiekkateita
silleen pelkää. Mutta täällä ne saattaa olla aika sellaista
hienoa hiekkaa ja pehmeitä. Se ei taas oo kiva. Pärnu jäi siinä jo taakse. Oli niin paiseessa ette älynnyt kuvata. Kuvata mitään mutta. Kävin ostamassa uuden lukon kun
vanha meni rikki. Ja sit tämmöset pyöräilyspurgukynsikkäät. Edelliset alkoi olla jo
aika muhevassa kunnossa. Siellä oli semmonen 10 vuotta
biodiversiteettiä. Nyt tää on tätä Riianlahden rantaa pitkin. 75 kilsaa tonne leirintäalueella
Latvian puolelle. Kuinka ollakaan suomalainen. Boy, was it fun! Parikyt kilsaa tuli nyt tota Isoa tietä sit kuitenkin vaikka Epäilin, että sinne ei joutuisi. Mutta hyvä piennar. Levee tie. Varmaan puolet rekkoja. Ihan helvetisti rekkoja. Ja suurin osan rekoista teki
sen minkä pystyi. Otti siitä tieltä minulle tilaa sen
verran kun tarjolla oli. Ja hommat meni hyvin. Mie ajoin suoraan. Ja sain hyvää peesiä. Ja kun koko ajan menee rekkajonoa ohi niin ilmavirta imee mukaansa. Vauhti oli kova. Nyt vaan. Etsitään kauppa Ja leirintäalue. Onnea on sekin että Just kun pääsee leirintäalueelle, Saa huollot tehtyä, kaikki hommat ja asiat hoidettua ja ja kun ruokakin on lämmitetty, niin
sit rupee sataa vettä. Mutta ainut huoleni on vaan
päästä riittävän kuivana tästä keittiöstä tuonne
teltalle kohta. Hei hemmetin nopea yhteenveto Virosta
pyöräilymaana. Eli aika vähän tiedän mistään mitään mutta maantiepyöräilijän
näkökulmasta niin Aika hyvä. Autoilijoiden kanssa hommat
toimii hyvin. Löytyi hiljaisia Hiljaisia kivoja asfalttiteitä ajettavaksi. Ja sekin mitä niillä isoimmilla
teillä menin, Niin kaikki meni hyvin. Kunnioitimme toinen toisiamme. Nyt on hyvä pyöräreitti Täytyy sanoa että tulin vartavasten
radan toiselle puolelle ja motarin toiselle puolelle. Katso mikä oli lopputulos. Suomalainen pyörämatkailija Jäi ensin rekan alle ja
sitten junan alle. Pyöräillessään Latviassa. Hautakin kaivettu valmiiksi. Se oli “väistä valtatietä” manööveri
nimeltään toi. Aika pehmeetä oli välillä toi hiekka. Ei siinä päässyt polkemaan
maantierenkaalla. Kolmannen ajopäivän viimeisiä tunteja viedään. Kohta ollaan Liettuassa. Perskutarallaa. Aika monen päivä on ollut. Vitsi toi Riika
oli vaikea päästä läpi fillarilla. Itse asiassa tämän pysähdyksen syy oli tarkastaa
että mihin hittoon oon menossa. 44 kilsaa. Huomeni Liettuasta. Eilinen ajopäivä oli Latvia. Ajatukseni Latviasta.
Mitä siitä voi sanoa. Alkumatka tuli sieltä pieniä
teitä ja sitten vielä vähän sitä Riianlahden rantaa niitä
metsäpolkujakin ajaen. Vettä satoi ja mieli oli ehkä
vähän maassa. Sitten tuli Riika. Se oli todella vaikea
kaupunki tulla läpi. Mieli oli vielä enemmän maassa kun
siellä joutui pyörimään. Ja sitten niin kuin yleensä niin iltaan
kohti vauhti rupesi kiihtymään. Ja sitten tultiin varmaan yli kolmeäkymppiä
se viimeinen vajaa satanen. Eilinen meni tosi hyvin. Siellä oli vähän
liian isoa tietä paikotellen. Se on tosi vaikea tietää etukäteen tienumeroista
ja streetview-kuvista ja muista niin ei sitä oikein voi päätellä,
että kuinka paljon siin sitä liikennettä on. Eilen
oli perjantai-ilta, että siinä saattoi olla aika paljon semmoista
menoliikennettä. Tänään ajattelin ajaa Kaunasiin.
Tulis vähän lyhyempi päivä. Olisi pikkusen enemmän aikaa
siinä illalla. Tuossa keskellä näkökenttää oikean silmän kohdalla on helvetin
moiset hankaumat. Koska laitoin se silleen et
se hinkkasi tuohon. On vähän ärsyttävää kun koko ajan
näkökentässä on joku rähmä. Katson maalaismaisemaa
ja ymmärrän kuinka onnellinen voikaan olla hän, jonka
perään lähtee kolme koiraa yhtäkkiä pihaliittymästä. Yks pääsi tuohon polkimen rinnalle ja yritti
vähän kantapäästä ottaa kiinni. Mutta kiihytin tän päivän huippunopeuden. Ei se sitten kauan pysynyt peesissä. Töpöjalkainen pikku otus. Sitten vähän tällaista tahmeeta
pintaan niin tarttuu noi pöly ja ötökät paremmin
sitten kiinni. Näyttää siltä sitten tilalla kun pääsee
perille, että on tullut ajettua. Ei ne muuten usko. Tämä on aika edullinen maa
kyllä tämä Liettua. Ja noissa pikaruokaloissa palveluasenne
on kohdallaan. Siellä on nuoria tyyppejä, ne puhuu
hyvää englantia. Ne kertoo kaikki asiat jämpisti ja kiittää
kun lähet ja tervehtii ja kaikkee. Mutta toista se on marketeissa.
Marketeissa näkyy vissiin vähän toi
neuvostomenneisyys. Siellä on keski-ikäinen tantta tai vähän
keskiän ylittänyt tantta kassalla. Ja se ei vitsi, se ei tervehti, se ei
kiitä, se ei silmiin se ei kato. Ja ei hymyile, niin hymy ei kuulu
siihen palveluun. Se mikä tässä leirintäalueella on hauskaa,
ollaan kuitenkin nyt Liettuassa niin täällä englanniksi,
saksaksi ja suomeksi. Kaikilta muilta kansalaisuuksilta oven sulkeminen onnistuu ilman, että
siihen tarvii kehoittaa. Mutta osaakohan ne muut kansalaisuudet sit
jotenkin paremmin tän sulkemisen? Kun ei se pysy kiinni. Nää on kyl mahtavia nää kaupunkileirintäalueet.
Nyt ollaan siis Kaunasissa. Ja tota, tässä ollaan ihan
taas motarinpenkalla. Yksi yö liikenteen rauhoittavaa
kuminaa kuunnellen. Ens yöks hakeudutaan johonkin muualle. No juuri näin, torvet soi. Painakaa lisää sitä torvea. Täällä
ei oo tarpeeks meteliä. Niin se ilta hämärtyy tota sen verran
vielä näistä ruuista, että… ostin tämmöstä, mikä lienee jonkinlaista
porkkanasalaattia, morkusalotos. Liettuassa ja Latviassa ja olettaisin,
että myöskään Puolassa Ei ymmärrä, ei sanan sanaa
tosta kielestä. Ja se johtaa siihen, että kaupassa otetaan
sit niinku purkin perusteella. Ostin jukurttia ja sitten kaalisalaattia. Sitten söin jukurtin sijasta
raejuustoa, ja kaali- salaatin sijasta jotain mistä en tuu
ikipäivänä tietämään mitä se oli. Vaikka urhollisesti vedin kyllä
puolpurnukkaa sitä. Tällaistähän tän matkailun
pitäis aina olla. Joutuu vähän arvailemaan asioita. Ei ois kun poronkusema tohon Puolan
rajalle ja… Täältähän alkaa löytyy mäkiä. Polskista vaan. Nyt mennään Puolaan. Good day! How ya doin’? Hei! Busy at work? Siinä oli metkat rajamuodollisuudet,
naisia aseiden kanssa. Joita ei kiinnostanut Jutella minulle ensinkään. Minun on myös annettu ymmärtää, että
Puolassa pyöräteitä pitää käyttää. Sitä asiaa valvotaan ja sitä saattaa jopa saada jonkinlaisen rangaistusseuraamuksen. Jos ei sitä noudata. Semmoinen jännä fiilis tuli. Vähän niin kuin uusi seikkailu alkoi
kun maa vaihtui. Hyvin…hyvin ihmeellisestä. Kuuma päivä on ollut tänäänkin 26-27 ja tosi polttava aurinko. Piti pistää paksua töhnää iholle,
että sai tuota torjuttua ne UV-säteet. Huh! Tämä oli päivä numero viisi. Kaupassa asioiminen on todella hidasta. Ei siksi, että itellään menisi kauan
siellä, vaan muut säätää. Ne on käynyt sen marketin jo läpi. Silti niillä puuttuu vielä
ihan hitost kaikkea. Sitten äiti ohjeistaa lasta hakemaan
ja sitten haetaan. Äskenkin kello on mitä yhdeksän aamulla, niin kaljapullojen kanssa änki joku setä
eteen siihen jonoon. Lähin pois sieltä kaupasta, kun
ei jaksanut odottaa. Se, että Suomessa tullaan
valmiina kassalle, ja se on vähän häpeä, jos siitä
joutuu johonkin lähtemään. Se on ihan hyvä juttu. Se
on hyvä häpeä se. Kilsoja tälle päivälle 120 ja Ja ei ole kyllä tullut helpolla. Nyt on ollut synkkä aamupäivä. Nyt on jo iltapäivä, kello on kolme. Vähän semmonen reissun puoliväliä
lähestyvän epätoivo siitä, että tämä reissu ei koskaan lopu. Puolalaiset ohittaa ihan sikasiistasta. Tosi asiallista. Ne hidastaa jo kaukaa. Ja ei ne välttämättä sulkuviivalla
mee ohi, vaikka olis tilaa. Tämä alue on siis iso. Täällä on ihan helvetisti jengiä. Enpä ois arvanut, että tää on
puolalaisten Hanko. Tai joku muu. Yyteri. Päivätavoitteeseen päästiin tänäänkin, vaikka alku oli hankala. Katselin siellä 50-60 kohdalla, että tänään hyvä jos satasen jaksaa. Oli hirveetä. Mutta lopussa tultiin, sitten taas jo aika kovaa, yli 30 tultiin nuo viimeiset
pätkät tuosta. Tää oli semmonen vaikeuksista
voittoon -päivä. Tää on tämmönen venevetonen lossi. Venetyötönen, venemotoroitu. Kymmenen paikallista. Nyt vois sanoa, että on aika minimitiedot
tossa mittarissa, kun näkyy vaan toi reittiviiva, mutta siis sillä pärjää. Sillä pärjää kun kattoo, että
pysyy viivalla. Mitäs nyt tapahtuu? Voi perkele. Sama mikä oli tossa äsken tossa lossilla, niin nää on vähän suuripiirteisiä näitten transportaatioittensa kanssa. Helou! Helou, hi. Do you speak english? Yea, a little bit. How can I help you? I already started helping myself. this, this snapped. Jea, no problem. Make yourself at home! By the way, uudet lasit. Näistä näkee läpi. Tänään oli sellanen ajopäivä, että
tuli lyhyysennätys. Sata, viiskyt, kuuskyt, jotain kilsaa. Tietenkin sitä aikaa kului siihen
Gdanskissa ostosten tekemiseen, uudet lasit, syömiset ja kaikki,
niin meni hän siinä aikaan. Mutta oli siellä myös 60 kilsaa, hitto 60 kilsaa semmoista kaupunkipyörätiesekoilua. Otti aikansa. Ja sitten alkoi olla henkisesti
niin loppu jo, sitä äärimmäistä valpautta, mitä se
vieras kaupunkiympäristö vaatii. Niin sitten ei oikein ole
jaksanut painaa. Kello oli tosi paljon, niin
piti lyhentää. Tulin toiseen tämmöiseen turistimestaan, mihin puolalaiset tulee nyt
kesää viettämään. Ihan täpötäys toi leirintäalue. Ja kyllä tässä vähän toi leirintäalueiden
kokeminen alkaa Alkaa olla kohta mittaritäynnä,
mutta ei se auta, kuin mennä vaan. Tekis mieli päästä johonkin mettään nukkumaan,
mutta siinä on omat haasteensa. Kun ei oikein tunne näit paikkoja. Mutta piti tulla kattoo tää ranta. On tää aika hyvä näköinen. Itämerta siinä. Heräsin tossa viideltä ja ajattelin,
että nyt nopea startti. Ei satanut. Sitten just kun rupesin laittaa
tossa kamoja. Nyt sitten sataa kaatamalla. Kaikki on aivan märkää. Jos sais vähän varjeltua näitä rytkyjä silleen,
että ei kaikki kastuisi. Mutta ei se nyt tietenkään
tässä enää onnistu. Miestä koeteltiin. Olin jo varma, että saa
tunnissa lähettyä. Niin kahden tunnin lähtö siitä
melkein tuli. Oli raju startti tähän päivään. Voi vitsi. Takarenkaasta paineet veke. Ei vaan, ei vaan asetu. Rupes taas tuossa sihisee ja
suihkuttaa. Mulla on tuolla ohjaustangon päissä
tällaset vempaimet, missä on noita tubelesspaikkoja. Ai miten kiva. Tämä päivähän
on rakentunut sellaista komponenteista, että aamulla lähdin siihen rankkasateeseen,
tuli ne rengasongelmat. Oli niin masentava aamu, kun vaan pystyi olemaan.
No, se sade siihen sitten loppu vähitellen. Ne oli tosi voimakkaita ne
saderintamat, mitä siinä tuli. Niin sitten tuli vastatuuli, semmonen 10
metriä sekunnissa. Peltoaukeaa. Ja se eka satane oli sitä. Niin
se toinen satane on nyt sitten taas ollut tällaista ihme resorttia
resortin perään. Ja tähän kun tuli tähän merenrantaosuudelle,
mennään koko ajan tässä niinku hiekkarantoja mukaillen, tossa toi meri ihan
sadan metrin päässä melkein koko ajan. Tää on ihan yhtä ihan valtavaa tällaista lomakohdetta.
Ihan valtavasti jengiä. Ja arvatkaa vaan kuin hidasta siinä
on sitten pyöräillä. Ja mie en tiedä missä meinaan olla yötä.
Mie teen sen jossain bussipysäkillä. Ja katsotaan nyt sitten
kuinka tässä tulee käymään. Riittääks miun valo
yöllä ajamiseen? Toi on aika huono toi valo. Se on esimerkiksi
yks kohtalon kysymys. Siitä ois pitänyt kääntyä. Heti kun käy juttelemaan, niin menee pieleen. Kyllä vaan. No niin palaamme asiaan.